Kuuden jälkeen iskettiin Mardyn kanssa takamuksemme tuohon oman rannan hiekkaan ja tuijoteltiin vaaleanpuna-siniraidallista taivasta palmun juurella. Ois voinu olla romanttista jos ei pojat ois olleet samaan aikaan jossain päin merellä starttaamassa yödyykkiä. :D
Aika kauan myö vissiin istuttiin paikallaan, kun vesi nousi sinä aikana pari metriä ja alkoi jo lähentelemään varpaita. Ja pimeän tultua hiekalla alkoi näkymään kaikkea jännää elämääkin. Kotilot saivat jalat alleen ja pikkusia hiekkarapujakin säntäili sinne tänne. Pikkasen hirvitti, kun just tuossa Marikan ja Antin mökin takana oleva ravintola pisti musat soimaan :D Oltiin jo varmoja, että kun väsyneet sukeltelijat palaavat uusille asumuksilleen ja musat soi, joudutaan myö muuttamaan huomennakin. Onneks musa oli letkeetä reggaemenoa, ja melko hiljasella.
Mutta vielä ennen herrojen saapumista oli meillä taas jälleen ruoka-aika. Eiku siihen viereiseen ravintolaan vaan! Marina se taitaa olla nimeltään. Kavuttiin ihan veden äärelle lotus-asentoon matalaan pöytään istuksimaan. Mieli teki jääteetä, mutten halunnut sitä perusliptonia, joten tilasin Thai Ice Tean. Ei hajuakaan miten se oli tehty, mutta älyn hyvää se oli. Vähän niin ku joku karamellifrezza tai vastaava, mut jälkimakuna tee. Ja sapuskana miulla kanaa vihreässä curryssa. Taas. Mutta ku sitä teki mieli. Ja kyllä se kannatti tilatakin. Keiton tapaisessa annoksessa (kyljessä kuitenkin riisiä) oli mukana kokonaisia herneenpalkoja, minimaissia, ja jotain entiedämitä joka oli hyvää, ja toki sitä kanaa. Marika popsi muistaakseni Panang Curryä ja hyvää oli sekin.
Mahat palloina pullollaan jäätiin sitten möksän terassille odottamaan ukkoja kotiin. Vähän jänskätti miten ees pimeellä löytävät perille, kun eihän niillä ollut kun tekstarin verran tietoa missä ollaan. Sieltä ne kuitenkin tallusteli, väsyneinä mutta onnellisina. Hylkysukellus oli ollut ihan ok (autolautta joka uponnut 70-luvulla), mitä nyt kaloja oli ollu niin paljon ettei koko paattia edes juuri näkyny. Yösukellus oli Anssille eka, osa kurssia siis. Kuulemma helpompaa kun ei nää mitään ärsykkeitä mitkä häiritsis keskittymistä :D Minuu kyl ajatus pimeestä merestä vähän hirvittää. Onneks ei tartte mennä semmoseen.
Saatiin pojat vielä ruokittua Marinassa ja asumuksetkin kelpas mainiosti. Ja musa myös! Jee. Tänä yönä nukutaan ihan oikeasti. Jooko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti