Aamulla ei tosiaan juuri muut olleet nukkuneet kuin minä. Iloisina uuteen päivään kuitenkin, kun ei täällä paratiisissa muutakaan voi. Antti kävi taistelemassa meille niistä viereisistä bungaloweista melkein kaikki rahat takasin (ne ois olleet siis suoraan baarin takana...), pojat palautti skootterit, jättivät tavarat meidän haltuun ja lähtivät sukellureissulle. Miun ja Marikan hommaksi jäi siis uuden kodin etsiminen.
Lonely Planet-kirjasta oli löytynyt jo mahdollinen Huytee Boat jossa mainittiin olevan jopa minifridget ja mukava vanha muslimiukko isäntänä. Lisäksi oli pari muuta etukäteen tarkasteltua mielessä. Pätettiin lähteä rannan puolta kävelemään ja kattelemaan. Siinä kävi sitten ilmi, että kun Long Bechia lähtee etelään, niin resortit muuttuvat semmoisiksi superpaikoiksi joissa kultaiset leijonapatsaat syöksevät vettä uima-altaisiin jne. Höh. Taaplattiin ehkä kolme varttia paahtavassa auringossa, ja siihenkin mahtui yksi istuskelutauko kylmällä kolalla. Läkähdyksissä alettiin jo olla lähellä rannan eteläpäätä, kun todettiin ettei kyllä rannan puolelta löydetä mitään, hotellien nimiä ei esim. nää siltä puolelta juurikaan. Taktiikan vaihto.
Hypättiin siis tien puolelle ja otettiin tuk tuk Huytee Boatiin. Kuski jäi odottelemaan kun kyseltiin mökkeröisiä. "Ei tilaa, mutta kysykää naapurista," sanoi se mukava muslimiukko. No kysyttiin. Ja löytyi hirmusen kivat, nätit, tilavat ja hyvät tiilibungalowit ihanasta ja rennon oloisesta Nautilus Resortista. Kysyttiin vielä varmuuden vuoksi, että on varmasti myös rauhallinen paikka. On on. Loistavaa. Otettiin nyt alkuun kaksi yötä, 900 bahtia (noin 22e) per yö per mökki.
Tuktukin kanssa vielä hakemaan kamat. Neljä rinkkaa, kaks naista ja muutama muu kapsäkki yhteen mopo tuk tukiin... Voi mopo parka :D
Sitten vaan mökit 101 ja 110 haltuun, ja relapäivä voi alkaa. Koko etsimisoperaatioon meni noin tunti. Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti