keskiviikko 29. helmikuuta 2012
Karkauspäivä
Karkasin töistä ajoissa (kun hommat loppu). Ja taisin saada hamekankaat. Tai ku ei tuosta ota selvää!
tiistai 28. helmikuuta 2012
maanantai 27. helmikuuta 2012
Tanssien arkeen
Heräsin aamulla viiden jälkeen. Töissä tuntui etten saa mitään aikaan, vaikka oikeesti teinkin aika paljon. Sen jälkeen ravintolamässäilyä ystävän kanssa. Ja päälle vielä reilu 2 tuntia Charleston-treeniä. Viikonloppuna eka sen lajin keikka messuilla! Sain keikkaa varten mustan hapsumekon :) Ja nyt nukuttaa ihan simona!
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
lauantai 25. helmikuuta 2012
Outi in Hong Kong
Honkkarissa ollaan. Ei lisättävää. Miulla ilmalaiva mahassa, Anssilla linkous. Selkä kipee.
Ai nii! Puerton kentällä oli loistava palvelu. Tuolihierontaa, 15min. 2 egeä. Sokealla Joelilla, jonka käsittelyyn pääsin, oli ihan yliluonnolliset sormet. Hää piti kämmeniä hetken olkapäillä ja löys heti pahimmat kipupisteet! Maagista. Mut niin, alaselkä on silti edelleen kipee.
Täällä on kello sen verran, että nyt on matkustettu 13 tuntia. Edessä vielä 12... Väääääsyyyyyytttttääääää!
Sitäpaitsi ahistaa, kun suomalaisia alkaa taas olla joka puolella :(
Mut sitte taas. IHANAA päästä Finnairin kyytiin ja sen jälkeen omaan sänkyyn. Emme ole sunnuntaina tavoitettavissa. Luulisin.
Ai nii! Puerton kentällä oli loistava palvelu. Tuolihierontaa, 15min. 2 egeä. Sokealla Joelilla, jonka käsittelyyn pääsin, oli ihan yliluonnolliset sormet. Hää piti kämmeniä hetken olkapäillä ja löys heti pahimmat kipupisteet! Maagista. Mut niin, alaselkä on silti edelleen kipee.
Täällä on kello sen verran, että nyt on matkustettu 13 tuntia. Edessä vielä 12... Väääääsyyyyyytttttääääää!
Sitäpaitsi ahistaa, kun suomalaisia alkaa taas olla joka puolella :(
Mut sitte taas. IHANAA päästä Finnairin kyytiin ja sen jälkeen omaan sänkyyn. Emme ole sunnuntaina tavoitettavissa. Luulisin.
Kohti kotia
Viimonen ilta meni sitten hotellihuoneesta "nauttiessa". Anssilla vuorostaan mahaongelmia, miulla taas normaalia naiseuden tuskaa ;( Ei siis käyty kun pienellä kävelykierroksella syömässä aasialaisessa pikaruokaketjussa ja toteamassa että eipä oo kummonen city... Ei mikään ihme, että tätä pidetään vaan siirtymiskohtana A:sta B:hen...
Aamiainen osoitti meidän hienon hotellin olevankin osa Pohjois-Koreaa :D Kaikki toimi ihan loistavasti kyllä, mutta jotain omituista... Matkalla ravintolaan nähtiin, että kaikki muut kerrokset ovat edelleen keskeneräisiä, oltiin ainoat asiakkaat ravintolassa, henkilökunta hyöri kimpussa kuin olisivat odottaneet meitä koko päivän, kokki näytti jopa pettyneeltä, kun halusin vain pannukakkua... Niin ja hienoista näköalaikkunoista näkyi takapihan sekamelska ja viereinen hökkelislummi.
Noh, 26 eurolla kuitenkin siis loistava huone, OIKEESTI kuumaa vettä kunnon paineella, kunnon aamiainen ja ilmanen kuljetus kentälle. Tuohon hintaan olkoon vaikka kaikki Kim Jongit samassa hotlassa!
Nyt kentällä nro 1, boardingin piti alkaa 5min. sitten... ;)
... jatkan kirjoittamista Manilan kentällä. Päästiin tänne ajallaan, ja ehdittiin jopa visiitille the Mall of Asiaan! Oiskohan ollu maailman 4. suurin ostari tai sinnepäin. Päänsärkyisille ja ihmispaljoudesta muutenkin El Nidon jälkeen kärsiville just hyvä paikka... ;) noh, mutta. Clark'sin ja EDC:n hinnat oli ihan Suomea vastaavat ja vaatteet kokoa kääpiö. KFC:llä käytiin syömässä kuiteskin. Kummallista tää into pikaruokaloiden näkemisestä vaikken kotipuolessa käy niissä juuri koskaan!
Kohta lennellään seuraavalle kentälle...
Aamiainen osoitti meidän hienon hotellin olevankin osa Pohjois-Koreaa :D Kaikki toimi ihan loistavasti kyllä, mutta jotain omituista... Matkalla ravintolaan nähtiin, että kaikki muut kerrokset ovat edelleen keskeneräisiä, oltiin ainoat asiakkaat ravintolassa, henkilökunta hyöri kimpussa kuin olisivat odottaneet meitä koko päivän, kokki näytti jopa pettyneeltä, kun halusin vain pannukakkua... Niin ja hienoista näköalaikkunoista näkyi takapihan sekamelska ja viereinen hökkelislummi.
Noh, 26 eurolla kuitenkin siis loistava huone, OIKEESTI kuumaa vettä kunnon paineella, kunnon aamiainen ja ilmanen kuljetus kentälle. Tuohon hintaan olkoon vaikka kaikki Kim Jongit samassa hotlassa!
Nyt kentällä nro 1, boardingin piti alkaa 5min. sitten... ;)
... jatkan kirjoittamista Manilan kentällä. Päästiin tänne ajallaan, ja ehdittiin jopa visiitille the Mall of Asiaan! Oiskohan ollu maailman 4. suurin ostari tai sinnepäin. Päänsärkyisille ja ihmispaljoudesta muutenkin El Nidon jälkeen kärsiville just hyvä paikka... ;) noh, mutta. Clark'sin ja EDC:n hinnat oli ihan Suomea vastaavat ja vaatteet kokoa kääpiö. KFC:llä käytiin syömässä kuiteskin. Kummallista tää into pikaruokaloiden näkemisestä vaikken kotipuolessa käy niissä juuri koskaan!
Kohta lennellään seuraavalle kentälle...
Pizza, Pakukyyti, Puerto
Päästiin kuin päästiinkin eilen sinne pizzalle. Ja oli kyllä kehujen arvoista. Täältäkin voi näköjään saada ilmakuivattua kinkkua ja mozzarellaa :)
Kylälle oli ilmestynyt markkinat. Löysin vanhalta mummelilta tytöille pari pareota lisää ja Anssi osti shortsit samalta mummolta, 7e! Ja sitte löyty vihdoin myös kookoksesta tehtyjä kippoja ja punottuja kuppeja.
Semmonen havainto näistä täkäläisistä, että matematiikka ei taida ihan kuulua vahvuuksiin. Ihan joka paikassa lasketaan ihan kaikki taskulaskimella. Esim. jos maksat 700 ostoksen tonnilla, niin laskinta tarvitaan vaihtorahan selvittämiseen. Ja ainakin hyö luovat sen vaikutelman, etteivät muuten tietäis vastausta.
Aamulla puol seiskalta (eli siis varttia vaille) meille syötettiin aamupala ja seiskalta (eli varttia yli) meidät pakattiin pakuun. Samaan kyytiin tuli myös saarihyppelyltä tutut puolalaiset. Hyö onnelliset jatkaa nyt matkaa Boracaylle! Nyyyyyyyh! Mieki haluun!
Ja sitte kyytiin tuli kaks italialaista mummoa, jotka säätää koko ajan ihan kauheesti. Toinen pakataan kyytiin ja heti kun ukkojen silmä välttää, mummo on taas ulkona kamera kädessä :D Eka kerta ku oon nähny filippiinojen tiuskivan...
Matka Puertoon sujui kuitenkin muuten hyvin. Paitsi. Vartti ennen määränpäätä pakusta puhkes rengas :D Herra Murphy... Rengas meni ihan säpäläeiksi. Onneks mukana oli yks vararengas, joka kyllä sekin oli niin silonen, että huhhuh. Hyvä ettei valo paistanu läpi. Ainaskin täällä käytetään kamat loppuun asti!
Puertossa meidän hotelli osoittautui ihan luksusmeinigiksi. Piccolot, ovimiehet, respa joka kerroksessa, tervetulodrinksut, jättitelkkari, kauheesti kaikkia hienouksia. Mm. kylppäri jonka seinät on lasia :D Kumma kyllä wifiä ei oikein oo, paitsi aulassa hetkeksi kerrallaan. Tämäkin teksti tulee siis linjoille viiveellä...
Mutta nii. Hei hei, El Nido, Greenviews resort, tricyclet, hiekkaravut, saarihyppelyt, snorklaus, iloiset vaikkakin superköyhät ihmiset! Nähdään taas joskus :(
Edessä vielä yksi ilta Puertossa ennen kotimatkaa. Paluuahdistus vaivaa kumpaakin kyllä jo nyt. :(
Kylälle oli ilmestynyt markkinat. Löysin vanhalta mummelilta tytöille pari pareota lisää ja Anssi osti shortsit samalta mummolta, 7e! Ja sitte löyty vihdoin myös kookoksesta tehtyjä kippoja ja punottuja kuppeja.
Semmonen havainto näistä täkäläisistä, että matematiikka ei taida ihan kuulua vahvuuksiin. Ihan joka paikassa lasketaan ihan kaikki taskulaskimella. Esim. jos maksat 700 ostoksen tonnilla, niin laskinta tarvitaan vaihtorahan selvittämiseen. Ja ainakin hyö luovat sen vaikutelman, etteivät muuten tietäis vastausta.
Aamulla puol seiskalta (eli siis varttia vaille) meille syötettiin aamupala ja seiskalta (eli varttia yli) meidät pakattiin pakuun. Samaan kyytiin tuli myös saarihyppelyltä tutut puolalaiset. Hyö onnelliset jatkaa nyt matkaa Boracaylle! Nyyyyyyyh! Mieki haluun!
Ja sitte kyytiin tuli kaks italialaista mummoa, jotka säätää koko ajan ihan kauheesti. Toinen pakataan kyytiin ja heti kun ukkojen silmä välttää, mummo on taas ulkona kamera kädessä :D Eka kerta ku oon nähny filippiinojen tiuskivan...
Matka Puertoon sujui kuitenkin muuten hyvin. Paitsi. Vartti ennen määränpäätä pakusta puhkes rengas :D Herra Murphy... Rengas meni ihan säpäläeiksi. Onneks mukana oli yks vararengas, joka kyllä sekin oli niin silonen, että huhhuh. Hyvä ettei valo paistanu läpi. Ainaskin täällä käytetään kamat loppuun asti!
Puertossa meidän hotelli osoittautui ihan luksusmeinigiksi. Piccolot, ovimiehet, respa joka kerroksessa, tervetulodrinksut, jättitelkkari, kauheesti kaikkia hienouksia. Mm. kylppäri jonka seinät on lasia :D Kumma kyllä wifiä ei oikein oo, paitsi aulassa hetkeksi kerrallaan. Tämäkin teksti tulee siis linjoille viiveellä...
Mutta nii. Hei hei, El Nido, Greenviews resort, tricyclet, hiekkaravut, saarihyppelyt, snorklaus, iloiset vaikkakin superköyhät ihmiset! Nähdään taas joskus :(
Edessä vielä yksi ilta Puertossa ennen kotimatkaa. Paluuahdistus vaivaa kumpaakin kyllä jo nyt. :(
torstai 23. helmikuuta 2012
Mullon jano, lähteesi vettä...
Aattelinkin, notta jo se on kumma jos tästä reissusta selvitään ilman mitään mahaoireita!
Piti lähtee aamiaiselle, mutta miulta pettikin jalat alta ja tavaraa alko puskemaan yhtäaikaa kummastakin päästä. Sitte nous lämpökin vielä! Diagnoosi: Oon tainnut päästä siis vähän kuivahtamaan.
Tää päivä on miun osalta mennyt tuulettimen alla nuokkuessa ja posliinin kanssa tutustuessa. Ja mehua ja vettä tankatessa. Nyt (auringonlaskun aikaan) alkaa olla jo semmonen olo, että vois lähtee testaamaan kehuttua pizzeriaa kylille.
Anssi sen sijaan kävi jo kiertämässä koko kylän ja höpötteli paikallisten muksujen kanssa. Nyt se on jossain tuolla rannalla, kaiketi snorklaamassa.
Ja huomisaamuksi on buukattu kyyti kohti Puerto Princesaa :(
Piti lähtee aamiaiselle, mutta miulta pettikin jalat alta ja tavaraa alko puskemaan yhtäaikaa kummastakin päästä. Sitte nous lämpökin vielä! Diagnoosi: Oon tainnut päästä siis vähän kuivahtamaan.
Tää päivä on miun osalta mennyt tuulettimen alla nuokkuessa ja posliinin kanssa tutustuessa. Ja mehua ja vettä tankatessa. Nyt (auringonlaskun aikaan) alkaa olla jo semmonen olo, että vois lähtee testaamaan kehuttua pizzeriaa kylille.
Anssi sen sijaan kävi jo kiertämässä koko kylän ja höpötteli paikallisten muksujen kanssa. Nyt se on jossain tuolla rannalla, kaiketi snorklaamassa.
Ja huomisaamuksi on buukattu kyyti kohti Puerto Princesaa :(
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Island Hopping!!!
Anssi oli eilen suklaillessaan nähny iiiiiiison kilpparin ja meriheposen! Oijoijoi...
Tänään lähettiin Island Hopping tourille bankaboatilla, seuranamme pariskunnat briteistä ja Puolasta. Mukavia tyyppejä ja kaikki ihanasti yhtä punavalkosia kun me :D
Ennen matkaanlähtöä aamulla seurailtiin koirien leikkejä rannalla... Ne kaivo koiran kokosta kuoppaa ja uppos sinne ite pää edellä. Kävi ilmi, että ne jahtas rapuja! Mut rapupa pisti ihailtavan tehokkaasti hanttiin viidelle hauvalle.
Ensimmäinen saari jonka luokse putputeltiin, oli Miniloc Island. Eli se sama jossa on ne älyttömän hienot ja superkalliit resortit. Snorklailtiin sen edustalla hyvän aikaa ja täytyy kyllä myöntää että jopa tämmöselle kalafoobikolle näkymät oli ihan mielettömät. Seeprakaloja, klovnikaloja ja kaikkia muita jännänvärisiä tyyppejä. Iiiihanaa.
Seuraava kohde oli Snake Island, joka on nimetty oman "häntänsä" mukaan. Eli semmonen käärmeenlailla kiemurtava hiekkasärkkä, jota pitkin pystyy kävelemään naapurisaareen. Uskomattoman kaunista.
Seuraavalla saarella nautittiin oikein maukas BBQ-ateria. Anssille kalaa, miulle kanaa. Ja pari punasta heppaa. Samalta saarelta löytykin sitten nimensä mukainen Cathedral Cave, johon ryömittiin pienestä reiästä. Uskomatonta, mihin kaikkeen luontoäiti pystyy.
Sitten oli vielä yks saari valkoisella hiekkarannalla ja snorklauksella. Hirmu matalaa oli, joten vähän tylsempi snorklailupaikka. Piti varoa ettei maha viistä koralleja :D Yks pikkufisu alko uhittelemaan Anssille alun pitkän molemminpuolisen tuijotuksen jälkeen.. Hassu tyyppi sekin :) Tuon paikan rannalta löyty pari niin täydellistä valmiiksi koruksi muovautunutta korallinpalasta, että oli pakko laittaa ne laukkuun... :P
Nyt saavuttiin just takasin omaan mökkiin ja VÄ-SYT-TÄÄ. Kello on vajaa kuus :D Noh, kohta oman talon illalliselle ja pari drinkkiä päälle. Ah.
Tänään lähettiin Island Hopping tourille bankaboatilla, seuranamme pariskunnat briteistä ja Puolasta. Mukavia tyyppejä ja kaikki ihanasti yhtä punavalkosia kun me :D
Ennen matkaanlähtöä aamulla seurailtiin koirien leikkejä rannalla... Ne kaivo koiran kokosta kuoppaa ja uppos sinne ite pää edellä. Kävi ilmi, että ne jahtas rapuja! Mut rapupa pisti ihailtavan tehokkaasti hanttiin viidelle hauvalle.
Ensimmäinen saari jonka luokse putputeltiin, oli Miniloc Island. Eli se sama jossa on ne älyttömän hienot ja superkalliit resortit. Snorklailtiin sen edustalla hyvän aikaa ja täytyy kyllä myöntää että jopa tämmöselle kalafoobikolle näkymät oli ihan mielettömät. Seeprakaloja, klovnikaloja ja kaikkia muita jännänvärisiä tyyppejä. Iiiihanaa.
Seuraava kohde oli Snake Island, joka on nimetty oman "häntänsä" mukaan. Eli semmonen käärmeenlailla kiemurtava hiekkasärkkä, jota pitkin pystyy kävelemään naapurisaareen. Uskomattoman kaunista.
Seuraavalla saarella nautittiin oikein maukas BBQ-ateria. Anssille kalaa, miulle kanaa. Ja pari punasta heppaa. Samalta saarelta löytykin sitten nimensä mukainen Cathedral Cave, johon ryömittiin pienestä reiästä. Uskomatonta, mihin kaikkeen luontoäiti pystyy.
Sitten oli vielä yks saari valkoisella hiekkarannalla ja snorklauksella. Hirmu matalaa oli, joten vähän tylsempi snorklailupaikka. Piti varoa ettei maha viistä koralleja :D Yks pikkufisu alko uhittelemaan Anssille alun pitkän molemminpuolisen tuijotuksen jälkeen.. Hassu tyyppi sekin :) Tuon paikan rannalta löyty pari niin täydellistä valmiiksi koruksi muovautunutta korallinpalasta, että oli pakko laittaa ne laukkuun... :P
Nyt saavuttiin just takasin omaan mökkiin ja VÄ-SYT-TÄÄ. Kello on vajaa kuus :D Noh, kohta oman talon illalliselle ja pari drinkkiä päälle. Ah.
tiistai 21. helmikuuta 2012
Rauha
Mie oon ollut tänään niin levossa, että minuu pitkin on kävelly muurahaiset ja hiekkaravut :D Päikkäreiltä heräsin siihen kun vauvagekko tepasteli nilkalla...
Naapuriresortin paikallisella pikkupojalla on muutens oma lemmikkirapu kiinni narussa... En ois uskonu tuntevani sääliä rapua kohtaan ;( Pojat on poikia kaikkialla näköjään!
Punotusta riippumatosta on loistavat näkymät... Vaihdoin muuten kirjaa kesken kaiken. Jotenkin en pääse yhtään tuohon Liksomin ydintalvi-Siperian tunnelmaan... Vaikka en kyl tiiä onko tuo Härkönen yhtään sen osuvampi vaihtoehto!
Päivän vaikeimpia päätöksiä on ollu pannukakkujen täytteen valinta ja päätös noustakko riippumatosta jo nyt vai vasta kohta :)
Naapuriresortin paikallisella pikkupojalla on muutens oma lemmikkirapu kiinni narussa... En ois uskonu tuntevani sääliä rapua kohtaan ;( Pojat on poikia kaikkialla näköjään!
Punotusta riippumatosta on loistavat näkymät... Vaihdoin muuten kirjaa kesken kaiken. Jotenkin en pääse yhtään tuohon Liksomin ydintalvi-Siperian tunnelmaan... Vaikka en kyl tiiä onko tuo Härkönen yhtään sen osuvampi vaihtoehto!
Päivän vaikeimpia päätöksiä on ollu pannukakkujen täytteen valinta ja päätös noustakko riippumatosta jo nyt vai vasta kohta :)
maanantai 20. helmikuuta 2012
Vapaus
Tää on vaan niin mahtava kylä.
Sähköt on muka päällä klo 14-06. Oikeesti ne alko tänään toimimaan tossa klo 20 jälkeen. :D Ja klo 18 jälkeen tulee siis jo pimee. Ja se on sitte TOSI pimee. Romanttiset kynttilänvaloillalliset on täällä siis arkipäivää. Ja miten ihanaa, kun ei vaan ole minkäänlaista mahdollisuutta telkkariin tai nettiin! Jos muuttaiskin tänne, ja alkais tekee etäduunia Suomeen sillon kun nyt sattumalta pystyy... ;P
Käveltiin tuo reilu pari kilsaa tänään kylille. Kaupunki koostuu suurinpiirtein kolmesta toisiaan risteävästä kadusta ja rannasta, joka on täynnä ravintoloita. Ihmiset on aivan ihania, lapset hymyilee ja vilkuttaa, vapaana juoksentelee koiria, possuja, kanoja ja ainakin yks lehmä :D
Resortti on Corong-Corongin lahdessa, jossa tuonne mereen saa kahlata monta kymmentä metriä ennen kuin vettä on edes vyötäröön. Maisemat limestone-kallioineen on mielettömät! Paikka on siis saanut nimensä ympäröivien kalliokukkuloiden mukaan. Eli ollaan pienessä turvallisessa pesässä kallioiden keskellä.
Nyt vois taas nukahtaa tuohon aaltojen ääneen... Vaikkei kello oo yhtään mitään :D Aamulla Anssi lähtee suklailemaan ja mie pidän ansaitun löhöpäivän rannalla/puutarhan riippumatossa/hieronnassa tai kaikissa mainituissa... Ja koitan kysellä miten meidän ilmastoinnin, kuuman veden ja loputkin valot sais pelittämään...
Sähköt on muka päällä klo 14-06. Oikeesti ne alko tänään toimimaan tossa klo 20 jälkeen. :D Ja klo 18 jälkeen tulee siis jo pimee. Ja se on sitte TOSI pimee. Romanttiset kynttilänvaloillalliset on täällä siis arkipäivää. Ja miten ihanaa, kun ei vaan ole minkäänlaista mahdollisuutta telkkariin tai nettiin! Jos muuttaiskin tänne, ja alkais tekee etäduunia Suomeen sillon kun nyt sattumalta pystyy... ;P
Käveltiin tuo reilu pari kilsaa tänään kylille. Kaupunki koostuu suurinpiirtein kolmesta toisiaan risteävästä kadusta ja rannasta, joka on täynnä ravintoloita. Ihmiset on aivan ihania, lapset hymyilee ja vilkuttaa, vapaana juoksentelee koiria, possuja, kanoja ja ainakin yks lehmä :D
Resortti on Corong-Corongin lahdessa, jossa tuonne mereen saa kahlata monta kymmentä metriä ennen kuin vettä on edes vyötäröön. Maisemat limestone-kallioineen on mielettömät! Paikka on siis saanut nimensä ympäröivien kalliokukkuloiden mukaan. Eli ollaan pienessä turvallisessa pesässä kallioiden keskellä.
Nyt vois taas nukahtaa tuohon aaltojen ääneen... Vaikkei kello oo yhtään mitään :D Aamulla Anssi lähtee suklailemaan ja mie pidän ansaitun löhöpäivän rannalla/puutarhan riippumatossa/hieronnassa tai kaikissa mainituissa... Ja koitan kysellä miten meidän ilmastoinnin, kuuman veden ja loputkin valot sais pelittämään...
Puerto Princesa - El Nido
Päästiin ihan kunnialla pois Manilasta. Mainittakoon vielä se, että hoitivat meidät ulos hotellista ja kentälle viideksi. Konehan lähti jo klo 8:10. Hohhoijaa...
Puertossa tuli ensimmäinen elukka vastaan jo lentokentän vessassa kun mun seuraksi koppiin pomppi vähän tennispalloa isompi sammakko :D
Sieltä sitte hankkiuduttiin Shuttle-pakuun. Kamat köytettiin katolle ja 15(?) ihmistä ängettiin sisään. Pomppuinen matka kesti semmosen 5-6 tuntia ja kustansi 14 euroa. Suurin osa tiestä oli jopa asfalttia, semmosta korkkiruuvvimutkapätkää jota posoteltiin vauhdilla. Täkäläisillä koirilla on muuen jännä tapa ottaa päikkäreitä makaamalla keskellä tietä niin, että ne pitää tööttäillä hereille! Kamikaze-hauvoja. Viimonen tunti matkasta oli semmosta kiropraktikon painajaista. Tie ihan surkeessa kunnossa, vähän niinku mökkitie kolmen päivän kaatosateen jälkeen.
Samassa kyydissä oli muuten suomalaiset Pauli ja Marita, Kalliosta. Hyö oli vuodenvaihteessa startanneet vuoden matkalle ilman suunnitelmia... Ei hassumpi idea! Tentattiin vähän vinkkejä :P
Mut niin tosiaan, se sade. Koko loppumatkan ja illan tuli vettä ku Esterin hanurista. Herra Murphy on siis edelleen matkassa! Noh, kuitenkin. Päästiin perille meidän Greenviews-resortiin ja tavattiin paikan omistaja Dave. Eläkeikäinen brittiläinen herrasmies joka tervehti meitä iloisesti sanalla "Terve!" Suomifani, kuulemma. Mahtava mies.
Kaksikerroksinen päärakennus on mielettömän hieno. Tummat lankkulattiat, täyspuuhuonekalut, kookoksesta ja simpukoista tehty vaikka mitä hienoa. Ja meidän oma maja numero 6 on semmonen palmunlehvistä punottu, ilmastoinnilla ja kuumalla vedellä, sekä kuistilla varustettu. Ja omalla gekolla, tietysti. Mökiltä päärakennukseen on ehkä 5m, väliin jää Eedenin puutarha (<3 ne kaikki kukat sun muut!) ja mökin portailta on 10m rantaan.
Koiria vilisee ainakin 5 ympärillä ja yksi kissa terrorisoi niitä kaikkia. Lisäksi naapurissa huutaa pari kukkoa kilpaa :)
Vetästiin illalliseksi resortin ravintelissa pasta carbonarat ja sovittiin että napataan drinkkilistalta jotkut ihan vieraat juomat. Anssi sai jonkun votka-martini-tiskivesisekoituksen ja miulle tuli vissiin niinku Kelkka. Sitte sade loppukin, ja kömmittiin mökkiin ja nukahdettiin aaltojen pauhuun.
Puertossa tuli ensimmäinen elukka vastaan jo lentokentän vessassa kun mun seuraksi koppiin pomppi vähän tennispalloa isompi sammakko :D
Sieltä sitte hankkiuduttiin Shuttle-pakuun. Kamat köytettiin katolle ja 15(?) ihmistä ängettiin sisään. Pomppuinen matka kesti semmosen 5-6 tuntia ja kustansi 14 euroa. Suurin osa tiestä oli jopa asfalttia, semmosta korkkiruuvvimutkapätkää jota posoteltiin vauhdilla. Täkäläisillä koirilla on muuen jännä tapa ottaa päikkäreitä makaamalla keskellä tietä niin, että ne pitää tööttäillä hereille! Kamikaze-hauvoja. Viimonen tunti matkasta oli semmosta kiropraktikon painajaista. Tie ihan surkeessa kunnossa, vähän niinku mökkitie kolmen päivän kaatosateen jälkeen.
Samassa kyydissä oli muuten suomalaiset Pauli ja Marita, Kalliosta. Hyö oli vuodenvaihteessa startanneet vuoden matkalle ilman suunnitelmia... Ei hassumpi idea! Tentattiin vähän vinkkejä :P
Mut niin tosiaan, se sade. Koko loppumatkan ja illan tuli vettä ku Esterin hanurista. Herra Murphy on siis edelleen matkassa! Noh, kuitenkin. Päästiin perille meidän Greenviews-resortiin ja tavattiin paikan omistaja Dave. Eläkeikäinen brittiläinen herrasmies joka tervehti meitä iloisesti sanalla "Terve!" Suomifani, kuulemma. Mahtava mies.
Kaksikerroksinen päärakennus on mielettömän hieno. Tummat lankkulattiat, täyspuuhuonekalut, kookoksesta ja simpukoista tehty vaikka mitä hienoa. Ja meidän oma maja numero 6 on semmonen palmunlehvistä punottu, ilmastoinnilla ja kuumalla vedellä, sekä kuistilla varustettu. Ja omalla gekolla, tietysti. Mökiltä päärakennukseen on ehkä 5m, väliin jää Eedenin puutarha (<3 ne kaikki kukat sun muut!) ja mökin portailta on 10m rantaan.
Koiria vilisee ainakin 5 ympärillä ja yksi kissa terrorisoi niitä kaikkia. Lisäksi naapurissa huutaa pari kukkoa kilpaa :)
Vetästiin illalliseksi resortin ravintelissa pasta carbonarat ja sovittiin että napataan drinkkilistalta jotkut ihan vieraat juomat. Anssi sai jonkun votka-martini-tiskivesisekoituksen ja miulle tuli vissiin niinku Kelkka. Sitte sade loppukin, ja kömmittiin mökkiin ja nukahdettiin aaltojen pauhuun.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Ei menny niinku Boracaylla
Filippiiniläinen versio tutusta Strömsö-sanonnasta... Mie niin haluun takasin Boracaylle ja v*ttuun täältä Manilasta! Tuo pikkuinen saari jolla ei vaan ole ongelmia, jolla kaikki ovat ystävällisiä, hymyileviä ja iloisia, varpaat voi upottaa rantahiekkaan ja popsia tuoreita etelän hetelmiä...
Saarelta ei vaan pitäis poistua ollenkaan, heti alkaa kaikki mättää. Meidän lento siis olikin peruttu. Tilalle tarjottiin toista lentoa jolla ehkä mahdollisesti oltais kenties saatettu ehtiä jatkolennolle (jälkeenpäin laskeskeltiin ettei kyllä mitenkään olis onnistunut). Samassa liemessä oli saksalaispariskunta, jotka alkoivat olla paniikin partaalla ja ostivat meidän paikat siitä koneesta 8000 Pesolla (n.160e), joka olis yksityiskyydin hinta Puertosta El Nidoon (koska lentosotkun takia myöhästyttäis myös su-aamun sovitusta shuttlekyydistä).
Noh. Kolme tuntia myöhemmin päästiin seuraavaan - ja samalla päivän viimeiseen - Manilan koneeseen, Manilassa pienen työn ja tuskan jälkeen lentoyhtiön piikkiin hotelliin ja ilmaiselle illalliselle, sekä saatiin bookkaus aamun ekalle lennolle Puertoon. Sillä ehditään onneks toiseen shuttleen, eikä tarvii sitä yksityiskyytiä sentään hankkia.
Kaikki siis sinänsä hyvin (paitsi jos se aamukonekin perutaan tai myöhästyy...). Tosin. Kaksi tunnin lentoa vaihtuikin vuorokauden mittaiseen matkustamiseen ja odotteluun. Puerton merenrantaresort vaihtui Manilan keskustan meluisaan pieneen koppiin ja tatti otsassa kasvoi lähes lomaa edeltävälle tasolle.
Tässä "Palm Plazassa" on ratkaistu vieraista eroon pääsy kätevästi sijoittamalla suihkuun töpseli, josta harottaa johtoja. Talo tarjoaa ilmaisen WiFin, mutta vain yhdelle laitteelle puoleksi tunniksi. Siksipä tämä päivitys tulee linjoille vasta hamassa tulevaisuudessa... Lisäksi Anssi oli 5min. limu-suklaa-hakumatkalla ehtinyt törmätä prostituoituun, pornokauppiaaseen, lapsikerjäläiseen ja namutätiin.
Mie ehkä meen takasin Boracaylle, enkä tuu sieltä enää koskaan pois.
Ps Tuosta yhdestä kuvasta saattaa huomata valtavan tukkavolyymin!
Saarelta ei vaan pitäis poistua ollenkaan, heti alkaa kaikki mättää. Meidän lento siis olikin peruttu. Tilalle tarjottiin toista lentoa jolla ehkä mahdollisesti oltais kenties saatettu ehtiä jatkolennolle (jälkeenpäin laskeskeltiin ettei kyllä mitenkään olis onnistunut). Samassa liemessä oli saksalaispariskunta, jotka alkoivat olla paniikin partaalla ja ostivat meidän paikat siitä koneesta 8000 Pesolla (n.160e), joka olis yksityiskyydin hinta Puertosta El Nidoon (koska lentosotkun takia myöhästyttäis myös su-aamun sovitusta shuttlekyydistä).
Noh. Kolme tuntia myöhemmin päästiin seuraavaan - ja samalla päivän viimeiseen - Manilan koneeseen, Manilassa pienen työn ja tuskan jälkeen lentoyhtiön piikkiin hotelliin ja ilmaiselle illalliselle, sekä saatiin bookkaus aamun ekalle lennolle Puertoon. Sillä ehditään onneks toiseen shuttleen, eikä tarvii sitä yksityiskyytiä sentään hankkia.
Kaikki siis sinänsä hyvin (paitsi jos se aamukonekin perutaan tai myöhästyy...). Tosin. Kaksi tunnin lentoa vaihtuikin vuorokauden mittaiseen matkustamiseen ja odotteluun. Puerton merenrantaresort vaihtui Manilan keskustan meluisaan pieneen koppiin ja tatti otsassa kasvoi lähes lomaa edeltävälle tasolle.
Tässä "Palm Plazassa" on ratkaistu vieraista eroon pääsy kätevästi sijoittamalla suihkuun töpseli, josta harottaa johtoja. Talo tarjoaa ilmaisen WiFin, mutta vain yhdelle laitteelle puoleksi tunniksi. Siksipä tämä päivitys tulee linjoille vasta hamassa tulevaisuudessa... Lisäksi Anssi oli 5min. limu-suklaa-hakumatkalla ehtinyt törmätä prostituoituun, pornokauppiaaseen, lapsikerjäläiseen ja namutätiin.
Mie ehkä meen takasin Boracaylle, enkä tuu sieltä enää koskaan pois.
Ps Tuosta yhdestä kuvasta saattaa huomata valtavan tukkavolyymin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)