Saarelta ei vaan pitäis poistua ollenkaan, heti alkaa kaikki mättää. Meidän lento siis olikin peruttu. Tilalle tarjottiin toista lentoa jolla ehkä mahdollisesti oltais kenties saatettu ehtiä jatkolennolle (jälkeenpäin laskeskeltiin ettei kyllä mitenkään olis onnistunut). Samassa liemessä oli saksalaispariskunta, jotka alkoivat olla paniikin partaalla ja ostivat meidän paikat siitä koneesta 8000 Pesolla (n.160e), joka olis yksityiskyydin hinta Puertosta El Nidoon (koska lentosotkun takia myöhästyttäis myös su-aamun sovitusta shuttlekyydistä).
Noh. Kolme tuntia myöhemmin päästiin seuraavaan - ja samalla päivän viimeiseen - Manilan koneeseen, Manilassa pienen työn ja tuskan jälkeen lentoyhtiön piikkiin hotelliin ja ilmaiselle illalliselle, sekä saatiin bookkaus aamun ekalle lennolle Puertoon. Sillä ehditään onneks toiseen shuttleen, eikä tarvii sitä yksityiskyytiä sentään hankkia.
Kaikki siis sinänsä hyvin (paitsi jos se aamukonekin perutaan tai myöhästyy...). Tosin. Kaksi tunnin lentoa vaihtuikin vuorokauden mittaiseen matkustamiseen ja odotteluun. Puerton merenrantaresort vaihtui Manilan keskustan meluisaan pieneen koppiin ja tatti otsassa kasvoi lähes lomaa edeltävälle tasolle.
Tässä "Palm Plazassa" on ratkaistu vieraista eroon pääsy kätevästi sijoittamalla suihkuun töpseli, josta harottaa johtoja. Talo tarjoaa ilmaisen WiFin, mutta vain yhdelle laitteelle puoleksi tunniksi. Siksipä tämä päivitys tulee linjoille vasta hamassa tulevaisuudessa... Lisäksi Anssi oli 5min. limu-suklaa-hakumatkalla ehtinyt törmätä prostituoituun, pornokauppiaaseen, lapsikerjäläiseen ja namutätiin.
Mie ehkä meen takasin Boracaylle, enkä tuu sieltä enää koskaan pois.
Ps Tuosta yhdestä kuvasta saattaa huomata valtavan tukkavolyymin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti