Kylälle oli ilmestynyt markkinat. Löysin vanhalta mummelilta tytöille pari pareota lisää ja Anssi osti shortsit samalta mummolta, 7e! Ja sitte löyty vihdoin myös kookoksesta tehtyjä kippoja ja punottuja kuppeja.
Semmonen havainto näistä täkäläisistä, että matematiikka ei taida ihan kuulua vahvuuksiin. Ihan joka paikassa lasketaan ihan kaikki taskulaskimella. Esim. jos maksat 700 ostoksen tonnilla, niin laskinta tarvitaan vaihtorahan selvittämiseen. Ja ainakin hyö luovat sen vaikutelman, etteivät muuten tietäis vastausta.
Aamulla puol seiskalta (eli siis varttia vaille) meille syötettiin aamupala ja seiskalta (eli varttia yli) meidät pakattiin pakuun. Samaan kyytiin tuli myös saarihyppelyltä tutut puolalaiset. Hyö onnelliset jatkaa nyt matkaa Boracaylle! Nyyyyyyyh! Mieki haluun!
Ja sitte kyytiin tuli kaks italialaista mummoa, jotka säätää koko ajan ihan kauheesti. Toinen pakataan kyytiin ja heti kun ukkojen silmä välttää, mummo on taas ulkona kamera kädessä :D Eka kerta ku oon nähny filippiinojen tiuskivan...
Matka Puertoon sujui kuitenkin muuten hyvin. Paitsi. Vartti ennen määränpäätä pakusta puhkes rengas :D Herra Murphy... Rengas meni ihan säpäläeiksi. Onneks mukana oli yks vararengas, joka kyllä sekin oli niin silonen, että huhhuh. Hyvä ettei valo paistanu läpi. Ainaskin täällä käytetään kamat loppuun asti!
Puertossa meidän hotelli osoittautui ihan luksusmeinigiksi. Piccolot, ovimiehet, respa joka kerroksessa, tervetulodrinksut, jättitelkkari, kauheesti kaikkia hienouksia. Mm. kylppäri jonka seinät on lasia :D Kumma kyllä wifiä ei oikein oo, paitsi aulassa hetkeksi kerrallaan. Tämäkin teksti tulee siis linjoille viiveellä...
Mutta nii. Hei hei, El Nido, Greenviews resort, tricyclet, hiekkaravut, saarihyppelyt, snorklaus, iloiset vaikkakin superköyhät ihmiset! Nähdään taas joskus :(
Edessä vielä yksi ilta Puertossa ennen kotimatkaa. Paluuahdistus vaivaa kumpaakin kyllä jo nyt. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti