maanantai 20. helmikuuta 2012

Puerto Princesa - El Nido

Päästiin ihan kunnialla pois Manilasta. Mainittakoon vielä se, että hoitivat meidät ulos hotellista ja kentälle viideksi. Konehan lähti jo klo 8:10. Hohhoijaa...

Puertossa tuli ensimmäinen elukka vastaan jo lentokentän vessassa kun mun seuraksi koppiin pomppi vähän tennispalloa isompi sammakko :D

Sieltä sitte hankkiuduttiin Shuttle-pakuun. Kamat köytettiin katolle ja 15(?) ihmistä ängettiin sisään. Pomppuinen matka kesti semmosen 5-6 tuntia ja kustansi 14 euroa. Suurin osa tiestä oli jopa asfalttia, semmosta korkkiruuvvimutkapätkää jota posoteltiin vauhdilla. Täkäläisillä koirilla on muuen jännä tapa ottaa päikkäreitä makaamalla keskellä tietä niin, että ne pitää tööttäillä hereille! Kamikaze-hauvoja. Viimonen tunti matkasta oli semmosta kiropraktikon painajaista. Tie ihan surkeessa kunnossa, vähän niinku mökkitie kolmen päivän kaatosateen jälkeen.

Samassa kyydissä oli muuten suomalaiset Pauli ja Marita, Kalliosta. Hyö oli vuodenvaihteessa startanneet vuoden matkalle ilman suunnitelmia... Ei hassumpi idea! Tentattiin vähän vinkkejä :P

Mut niin tosiaan, se sade. Koko loppumatkan ja illan tuli vettä ku Esterin hanurista. Herra Murphy on siis edelleen matkassa! Noh, kuitenkin. Päästiin perille meidän Greenviews-resortiin ja tavattiin paikan omistaja Dave. Eläkeikäinen brittiläinen herrasmies joka tervehti meitä iloisesti sanalla "Terve!" Suomifani, kuulemma. Mahtava mies.

Kaksikerroksinen päärakennus on mielettömän hieno. Tummat lankkulattiat, täyspuuhuonekalut, kookoksesta ja simpukoista tehty vaikka mitä hienoa. Ja meidän oma maja numero 6 on semmonen palmunlehvistä punottu, ilmastoinnilla ja kuumalla vedellä, sekä kuistilla varustettu. Ja omalla gekolla, tietysti. Mökiltä päärakennukseen on ehkä 5m, väliin jää Eedenin puutarha (<3 ne kaikki kukat sun muut!) ja mökin portailta on 10m rantaan.

Koiria vilisee ainakin 5 ympärillä ja yksi kissa terrorisoi niitä kaikkia. Lisäksi naapurissa huutaa pari kukkoa kilpaa :)

Vetästiin illalliseksi resortin ravintelissa pasta carbonarat ja sovittiin että napataan drinkkilistalta jotkut ihan vieraat juomat. Anssi sai jonkun votka-martini-tiskivesisekoituksen ja miulle tuli vissiin niinku Kelkka. Sitte sade loppukin, ja kömmittiin mökkiin ja nukahdettiin aaltojen pauhuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti